Silmänräpäyksessä oli parisenkymmentä miestä, jotka olivat kieltäytyneet seuraamasta häntä mielettömälle retkelle, ryhmittynyt hänen ympärilleen tarjoten kultahiekkapussejaan.
"Paljonko haluatte jauhoja?" kysyi Alaskan Kauppayhtiön varastonhoitaja. "Noin kaksi tonnia."
Tarjottuja kultapusseja ei vaadittu takaisin, vaikka niiden omistajat puhkesivat loukkaaviin ihmettelynhuudahduksiin.
"Mitä teette kahdella tonnilla?" kysyi varastonhoitaja.
"Poikani", vastasi Daylight, "ette ole ollut kyllin kauvan näillä seuduilla tunteaksenne kaikki sen mahdollisuudet. Aijon perustaa hapankaali-haaraliikkeen ja yhdistetyn hilseen parantolan."
Hän lainasi rahaa oikealta ja vasemmalta ja palkkasi kuusi miestä kantamaan jauhot yhdeksään veneeseen ja maksoi heille palkan etukäteen. Taas oli hänen pussinsa tyhjä ja hän oli korviaan myöten velassa.
Curly Parson pudisti päätään tarjoilupöydän ääressä toivottomuutta ilmaisevin elein.
"En käsitä", vaikeroi hän, "mitä te oikein aijotte tehdä."
"Kerron teille kaikki, selitän teille kaikki päivänselväksi", Daylight sanoi, nosti sormensa ja alkoi luetella: "Ensimäinen juttu: Ylämaassa on tehty suuri kultalöytö. Toinen seikka: sen on tehnyt Carmack. Kolmas seikka: hän ei ole löytänyt kaikkea. Siellä on vielä enemmän. Jos ensimäinen ja toinen asia ovat perälliset, niin jauho nousee huimaavaan hintaan. Jos ensimäisen ja toisen asian hyväksyn, niin on minun hyväksyttävä kolmaskin ja käytettävä sitäkin hyväkseni. Jos olen oikeassa, niin jauhot tänä talvena maksavat painonsa kultaa. Ja sanonpa teille, pojat, että kun teillä on joku mahdollisuus, niin käyttäkää sitä kaikin tavoin hyväksenne. Mitä hyötyä on onnesta, ellette osaa ottaa tilaisuudesta vaarin. Ja kun käytätte tilaisuutta hyväksenne, niin käyttäkää oikein hitonmoisesti. Olen ollut vuosikausia näillä mailla ja odottanut, että kerran tehtäisiin suurlöytö. Nyt se on tehty. Hyvä, aijon hyötyä siitä, aijon totisesti. Hyvää yötä, pojat, hyvää yötä!"