He rauhoittuivat kuunnellessaan hänen lännen murteella verkkaan ja hyvänsävyisästi lausuilevan. Hän ei siis lopulta ollutkaan niin pelottava. Huolimatta siitä, että hän oli tunkeutunut huoneeseen vastoin Lettonin konttoriväelleen antamia määräyksiä, ei näyttänyt siltä, että Daylight rupeaisi rettelöimään ja raakuuksia syytämään.
"Noh, eikö teillä ole mitään sanottavaa osakkaallenne?" kysyi Daylight hyväntuulisesti. "Vai onko hänen loistava häviönsä häikäissyt teidät kokonaan?"
Letton rykäsi käheästi. Dowsett istui tyynenä ja odotti, Leon
Guggenhammer sai sanottua:
"Olette kuin kuolleista noussut Kain."
Daylightin mustat silmät välähtivät iloisesti.
"Todellako!" sanoi hän riemuiten. "Emmekö pitäneet heitä pilkkanamme!
Olin vallan ällistynyt. En olisi luullut heitä niin lyhytnäköisiksi."
"Ja nyt", jatkoi hän, antamatta vaitiolon käydä kiusalliseksi, "on meidän paras tehdä tili. Aijon tänään iltapäivällä lähteä Länteen." Hän tarttui käsilaukkuunsa, avasi sen ja penkoi sitä molemmin käsin. "Mutta älkää unohtako, toverit, että kuiskaatte korvaani sanasen, kun ensi kerran haluatte lähettää minut Wall Streetin mylläkkään. Siitä on minulle hyötyä."
Hän otti laukusta kaksi suurta kasaa papereita, maksumääräyslomakkeita ja välittäjäin kuitteja. Nämät hän asetti läjään suurelle pöydälle ja kaivoi sitten vielä esiin muutamia papereita, jotka lisäsi läjään. Hän katsoi paperilappua, jonka oli ottanut takkinsa taskusta ja luki ääneen: —
"Kymmenen miljoonaa kaksikymmentäseitsemän tuhatta neljäkymmentäkaksi dollaria ja kuusikymmentäkahdeksan senttiä on minulla ollut kuluja. Tietysti lasketaan tämä voitosta ennenkuin rupeamme laskemaan osuutta saaliista. Mitkä ovat teidän numeronne?"
Nuo kolme miestä katsoivat hämmästyneinä toinen toistaan. Tuo mies oli suurempi narri kuin he olivat luulleetkaan tai sitten pelasi hän peliä, josta heillä ei ollut aavistusta.