"Mitä aijotte tehdä?" kysyi Dowsett.
"Hälyyttää poliisin. Tämä on suoraa ryöväystä. En aijo kärsiä sitä.
Sanon teille, etten aijo kärsiä sitä."
Dowsett hymyili julmasti, mutta kantoi samalla laihan rahamiehen takaisin ja laski hänet nojatuoliin.
"Puhumme siitä tarkemmin", sanoi hän ja sai Leon Guggenhammerista huolestuneen liittolaisen.
Eikä siitä milloinkaan tullut sen enempää. Asia pysyi noiden kolmen miehen salaisuutena. Ei Daylightkaan milloinkaan ilmaissut salaisuutta, vaikka hän tänä iltapäivänä riisuttuaan kenkänsä ja nostettuaan jalkansa tuolille kauvan ja sydämellisesti nauraa hihitti hotellihuoneessaan. New York sai ainaista päänvaivaa tästä jutusta; se ei kyennyt keksimään mitään järjellistä selitystä. Kaikesta päättäen olisi Daylightin pitänyt menettää kaikki rahansa, mutta tiedettiin, että hän heti sen jälkeen palasi San Fransiskoon ja liikutteli näennäisesti koskematonta pääomaa. Tämä ilmeni selvästi hänen yritystensä suurenmoisuudesta. Hän esimerkiksi riisti Shefstlyltä Panama-radan johtajavallan ja myi sitten kahden kuukauden kuluttua osuutensa tähän yhtiöön Harriman'ille voitolla, joka herätti suunnatonta huomiota.
V LUKU.
San Fransiskossa Daylightin maine kohosi nopeasti. Tavallaan oli hänen maineensa kaikkea muuta kuin kadehdittava. Miehet pelkäsivät häntä. Häntä pidettiin tappelijana, vihollisena, tiikerinä. Hänen pelinsä oli repimistä ja musertamista, eikä kukaan tiennyt miten ja mihin hän seuraavan iskunsa suuntaisi. Kaikki, mitä hän teki, kohtasi muita yllätyksenä. Hän, joka vasta oli tullut pohjan periltä, ei ajatellut totuttujen kaavojen mukaan, vaan kykeni keksimään tavattoman paljon uusia temppuja ja sotajuonia. Ja voitettuaan kerran jonkun edun, käytti hän sydämettömästi sitä hyväkseen. "Järkähtämätön kuin punainen intiaani", sanottiin hänestä ja se oli totta.
Toisaalta pidettiin häntä "rehellisenä". Hänen sanansa oli yhtä varma kuin hänen velkakirjansa, vaikkei hän itse puolestaan luottanut kenenkään sanoihin. Ehdotukset, jotka perustuivat gentlemanin vakuutuksiin saivat hänet aina vetämään vastakynttä ja, henkilö, joka liikeasioissa Daylightin kanssa pani kunniansa pantiksi, sai kiusallisen hetken. Hän ei milloinkaan antanut lupaustaan, ellei hän ollut voiton puolella. Toisen asia oli hyväksyä se tai jäädä pois leikistä.
Laillinen pääomansijoitus ei kuulunut Daylightin peliin. Se kahlehti rahan ja vähensi uhkayritysmahdollisuutta. Hänet lumosi se, mikä liike-elämässä on uhkapeliä ja kun pelasi kuten hän, piti rahojen aina olla saatavissa. Hänen rahansa olivat vain lyhyinä väliaikoina sidotut, sillä hän liikutteli niitä alinomaa. Varma, viisi prosenttia tuottava rahansijoitus ei häntä miellyttänyt; mutta pannessaan peliin miljoonia kovissa, tuimissa otteluissa, joissa saattoi menettää kaikki tai voittaa viisikymmentä tai sata prosenttia, tunsi hän oikein elävänsä. Hän pelasi sääntöjä noudattaen, mutta hän pelasi säälimättömästi. Kaadettuaan kumoon jonkun miehen tai yhtiön, ei hän hellittänyt otettaan, vaikka he valittivatkin. Armonpyynnöt liike-elämässä kaikuivat kuuroille korville. Hän oli vapaa, eikä hänellä ollut mitään ystävyyssuhteita. Hänen silloin tällöin solmimissaan suhteissa olivat liike-edut määräävinä ja hän piti liittolaisiaan henkilöinä, jotka tahtoivat pettää häntä tai saattaa hänet häviöön, jos vain sopiva tilaisuus sattuisi. Tästä elämänkatsannostaan huolimatta oli hän uskollinen liittolaisilleen. Mutta hän oli uskollinen juuri niin kauan kuin he olivat uskollisia, eikä yhtään kauemmin. Heti, kun hän oli päässyt selville heidän petollisuudestaan, oli hän valmis maksamaan samalla mitalla.
Tyynenmeren rannikon liike- ja rahamiehet eivät milloinkaan unohtaneet läksytystä, jonka hän antoi Charles Klinknerille ja "California and Altamont Trust" yhtiölle, Klinkner oli sen johtaja. Hän oli liitossa Daylightin kanssa ja yhdessä he kävivät "San José Interurbanin" kimppuun. Mahtava "Lake Power" ja "Sähkövalaistusyhtiö" tulivat avuksi ja juuri taistelun ollessa kuumimmillaan meni Klinkner vihollisen puolelle luullen siitä hyötyvänsä. Daylight menetti kolme miljoonaa ennemmin kuin hän piti sen hyvänään, ja "California and Altamont Trust" yhtiö sai joutua toivottomasti häviöön ja Klinkner tehdä itsemurhan pahantekijän vankikopissa. Daylight ei ainoastaan menettänyt otettaan "San Jose Interurbaniin", vaan sai taistelunsa synnyttämän kauppapulan aikana vielä kovia tappioita joka taholla. Asiantuntijat väittivät, että hän olisi voinut tehdä sovinnon ja pelastaa paljon. Mutta sensijaan hän tahallansa luopui taistelusta "San José Interurbania" ja "Lake Poweria" vastaan ja näennäisesti voitettuna kävi napoleonimaisella äkkirynnäköllä Klinknerin kimppuun. Sitä Klinkner kaikkein vähimmin osasi odottaa ja Daylight tiesi sen. Hän tiesi niinikään, että "California and Altamont Trust" yhtiö oli sellaisenaan terve liikeyritys, mutta, että se juuri sillä hetkellä Klinknerin keinottelujen kautta oli joutunut epävarmaan asemaan. Hän tiesi myös, että muutaman kuukauden kuluttua seisoisi Trust-yhtiö vankemmin jaloillaan kuin milloinkaan ennen juuri noiden samojen keinottelujen avulla ja että oli iskettävä heti, jos ollenkaan mieli iskeä. "Siitä on minulla yhtäpaljon ja enemmänkin hyötyä tulevaisuudessa", kerrottiin hänen sanoneen tappioistaan. "Tästälähin miehet, jotka ryhtyvät kanssani liikeasioihin, tuumivat päänsä ympäri ennenkuin koettavat pettää minua."