»Kahdeksannentoista vuosisadan historia[2] on kirjoitettu», ehätti Ernest sanomaan. »Ja ellei kirkko ollut mykkä, eivät kirjatkaan sen mykkyydestä kertoisi.»
[2] Historiassa ei ole kamalampia lehtiä kuin ne, jotka kertovat lapsi- ja naisorjain kohtelemisesta englantilaisissa tehtaissa kahdeksannentoista vuosisadan loppupuolella v. a. Sellaisissa teollisuushelveteissä luotiin useat sen ajan suurimmista omaisuuksista.
»Minä pelkään, että kirkko oli mykkä», tunnusti piispa.
»Ja kirkko on mykkä tänäkin päivänä.»
»Sitä en myönnä», sanoi piispa.
Ernest pysähtyi, katseli häntä tutkivasti ja otti vastaan taisteluvaatimuksen.
»Hyvä, katsokaammepa», hän sanoi. »Chicagossa on naisia, jotka raatavat kokonaisen viikon yhdeksästäkymmenestä sentistä. Onko kirkko protesteerannut sitä vastaan?»
»Se on minulle uutta», kuului vastaus. »Yhdeksänkymmentä senttiä viikossa. Sehän on kamalaa!»
»Onko kirkko pannut vastalausetta?» tiukkasi Ernest.
»Kirkko ei tiedä siitä mitään», koetti piispa puolustautua.