»Todistakaa se», hän haastoi.
»Miten voin sen todistaa … teillekö?» Minua alkoi suututtaa.
Hän pudisti päätään. »En vaadi teitä todistamaan sitä minulle. Pyydän teitä todistamaan sen itsellenne.»
»Tiedän sen», sanoin.
»Te ette tiedä mitään», kuului hänen töykeä vastauksensa.
»No, no lapset», isä sanoi lepyttävästi.
»Minä en välitä —», aloitin ylenkatseellisesti, mutta Ernest keskeytti.
»Minä käsitän, että teillä on rahaa tai teidän isällänne on, mikä muuten on samantekevä. Rahat ovat sijoitetut Sierra Millsin teollisuuslaitoksiin.»
»Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä?» huudahdin.
»Eipä paljon mitään», hän alkoi hitaasti, »muuta kuin että teidän pukunne, joka teillä nyt on yllänne, on vääryyden tahraama. Ruoka, mitä te syötte, niinikään. Pienten lasten ja aikamiehien veri tippuu teidän kattonne räystäiltä. Minä voin ummistaa silmäni ja kuulla sen tippuvan tip, top, tip, top kaikkialla ympärilläni.»