Minä aloin tuntea kiintymystä tuohon mieheen. Hän varmasti oli korkeampaa lajia.
»Te olette saanut paremman kasvatuksen kuin tavallinen työmies», huomautin.
»Minä kävin oppikoulun», hän vastasi. »Samalla hankin elatukseni olemalla portinvartijana. Halusin päästä yliopistoon. Mutta isäni kuoli, ja minun oli lähteminen tehtaaseen. Minä pidin luonnontieteistä», hän selitti ujosti, ikäänkuin olisi tunnustanut jonkun heikkouden. »Minä pidän eläimistä. Mutta jouduin sitten tänne tehtaaseen. Kun minusta tehtiin työnjohtaja, niin menin naimisiin, sitten tuli perhettä, ja — niin, sittemmin en ole ollut oma isäntäni.»
»Mitä te sillä tarkoitatte?» kysyin.
»Minä tahdoin vain selittää, miksi annoin oikeudessa sellaisen todistuksen — miksi noudatin ohjeita.»
»Kenen ohjeita?»
»Eversti Ingramin. Hän suunnitteli sen todistuksen, mikä minun oli annettava.»
»Ja se määräsi Jacksonin häviölle joutumisen.»
Hän nyökkäsi, ja veri alkoi hitaasti virrata hänen kasvoilleen.
»Ja Jacksonilla oli vaimo ja kaksi lasta elätettävänään.»