"No, missä hitossa olette te sitten syntynyt? Te ette kuulu noiden joukkoon". Malemute Kid osoitti kädellään lattialla makaavia. "Mistä te olette? Olen joskus nähnyt samanlaiset kasvot kuin teidän kasvonne, mutta en voi muistaa, milloin ja missä."
"Minä tunnen teidät", vastasi mies välinpitämättömästi ja jännitti siten yhä korkeammalle Malemute Kidin uteliaisuutta.
"Nähnyt minut ennenkin?"
"Ei. Mutta teidän toverinne, Pastilik'in papin — kauan sitten. Hän kysyi minulta, olenko nähnyt teitä, Malemute Kid. Hän antoi minulle ruokaa. Minä en viipynyt kauan. Te saatte kuulla hänen puhuvan minusta."
"Vai niin! Te olette siis se mies, joka osti saukonnahoilla koiria."
Mies nyökäytti päätään, karisti tuhan piipustaan ja kääriytyi vuotiinsa osoittaen siten haluttomuutta keskustelun jatkamiseen. Malemute Kid puhalsi rasvalampun sammuksiin ja ryömi peittojen alle.
"No, mikä hän on miehiään?"
"En tiedä. Hän vältteli kysymyksiäni ja vaikeni lopulta kuin simpukka. Mutta joka tapauksessa on hän mies, joka voi herättää uteliaisuutta. Minä olen kuullut puhuttavan hänestä. Koko rannikko ihmetteli häntä kahdeksan vuotta sitten. Hän on jonkunlainen arvoitus, ymmärrätkö? Hän saapui tänne pohjoisesta keskellä vaikeinta talvea, matkaten tuhansien peninkulmien matkan Behringin-meren rannikolta vauhdilla sellaisella kuin olisi itse paholainen ollut hänen kintereillään. Ei kukaan ole saanut tietää, mistä hän on kotoisin, mutta jostakin sangen kaukaa hän joka tapauksessa lienee. Hän oli aivan näännyksissä saadessaan ruokavaroja ruotsalaisilta lähetyssaarnaajilta Golovin Bay'ssa ja kysellessään heiltä tietä etelään. Sen kuulimme me myöhemmin. Hän hylkäsi pitkin rannikkoa kulkevan tien ja kulki suoraan yli Nortonin salmen. Oli kauhea ilma, lumimyrsky ja vastatuuli, mutta hän voitti luonnonvoimain raivon. St. Michaels'in lähellä erehtyi hän tiestä ja saapui maihin Pastilik'issa. Silloin oli hän menettänyt kaikki koiransa, ja oli itsekin niin näännyksissä, että hänen kuolemaansa joka hetki odotettiin.
"Hän halusi kuitenkin aivan heti lähteä jatkamaan matkaansa, ja isä Roubeaun täytyi ryhtyä hankkimaan hänelle ruokavaroja. Mutta koiria ei hän voinut hankkia, sillä hänen itsensäkin täytyi odotella minun paluutani päästäkseen eräälle kiertomatkalle. Mutta tuo uusi Odysseus oli liian viisas voidakseen koiritta lähteä matkalle, ja niinpä kierteli hän useampia päiviä koiria kyselemässä. Reessään oli hänellä joukko mitä kauneimpia saukonnahkoja — merisaukon, näetkös — joiden arvon vain kullalla voi mitata. Pastilik'issa asui muuan vanha Shylock — venäläinen rihkamakauppias, jolla oli koiria aivan liikaakin. No, niin, he eivät keskustelleet kauan asiasta, mutta kun tuo omituinen matkustaja läksi jälleen kohti etelää, oli hänen rekensä edessä valjakko, joka kyllä voi matkaa lyhentää. Ja vanha Shylock oli saanut saukonnahat. Ne olivat todellakin komeita. Meidän laskujemme mukaan sai hän jokaisesta koirastaan vähintään viisisataa dollaria. Asianlaita ei ollut kuitenkaan niin, ettei tuo omituinen vieras olisi tiennyt saukonnahkojen todellista arvoa. — Hän on tavallaan intiaani, mutta niistä harvoista sanoista, jotka hän lausuu, huomaa selvästi hänen olleen paljon valkoisten joukossa.
"Kun jää oli lähtenyt, kuulimme me hänen olleen Nunivak-saarella ruokavarojaan lisäämässä. Mutta sen jälkeen on hän ollut aivan kadoksissa, enkä minä kahdeksaan vuoteen ole kuullut mitään hänestä. Mistä hän saapui? Mitä oli hän tehnyt tuolla jossakin pohjoisessa? Miksi läksi hän pois sieltä? Hän on intiaani, hän on ollut vaikka missä, ja hän on oppinut noudattamaan määräyksiä, joka ei suinkaan ole tavallista intiaanien keskuudessa. Kas tässä on taaskin muuan Pohjolan asettama kysymys ratkaistavaksesi, Prince."