"Tahtoisin pyytää teiltä pienen palveluksen", sanoi Pat harvakseen.
"Olen ehkä liian vaativainen."
Naisen kasvonilme muuttui entistä lempeämmäksi siten etukäteen ilmaisten pyynnön tulevan täytetyksi, ja Pat jatkoi:
"Tiedän, ettette mainitsisi haastattelussa mitään petoksesta. Mutta tahtoisin vielä enemmän, nimittäin ettette kirjottaisi yhtään sanaa meidän keskustelustamme."
Miss Sangster loi häneen tutkivan katseen harmailla silmillään ja vastasi sitte omaksi hämmästyksekseen:
"Luonnollisestikaan se ei tule julkisuuteen. En mainitse siitä rivilläkään."
"Tiesin sen", sanoi Pat vain.
Ensin tunsi miss Sangster itsensä pettyneeksi, kun Pat ei sanonut mitään kiitosta, mutta samassa oli hän iloinen siitä, että niin oli asianlaita. Hän ymmärsi, että Pat tämän lyhyen keskustelun aikana oli muuttanut toimintatapansa, ja hän innostui rohkeasti tutkimaan suurta nyrkkeilijää.
"Kuinka voitte sen tietää?" kysyi miss Sangster.
"En osaa sitä sanoa." Hän pudisti päätään. "Tiesin sen, toisin sanoen pidin sitä luonnollisena. Minusta tuntuu, kuin tietäisin paljon muuta teistä ja minusta."
"Mutta miksi ei haastattelua julaista? Sehän olisi hyvä reklaami, kuten impressarionne sanoo."