5. KOHTAUS.
RUUNULINNA ja PIRJO.
RUUNULINNA.
Ei suinkaan sukuisein
Suuvuoro ikään suostu;
Hän paljo parempi
On meitä ontuvii
Ja uros uskollinen.
PIRJO.
Eläkään uskollaan
Ja kuolkaan uskossaan!
Kyll hengen hältä saan,
Kuin kerran perin maan,
Siksi eläkään vaan!
RUUNULINNA.
Kuin kummast puhelet,
Juur julmast juttelet.
Kaik hurskaat huoppaat hukata
Ja tunnolliset turmella.
PIRJO.
Olisikko oman lapsen,
Oman siitetyn sikiön,
Rinnassani riippuvaisen
Surma suureksi avuksi,
Myyvykkeeksi[11] hengenheitto,
Tässä tärkeessä tilassa:
Aivan ilman arveluta
Rutistasin ruumiinsa,
Aivot käsilläin avaisin,
Suonet käärisin kerällen;
Ilman ihastuksiansa,
Kauneuttaan kahtomata.