Taikka kartanonkahtoja
Se vanha linnanvahtia.
VARTIAN ÄÄNI.
Synti mun saattoi huolimaan
Että mun piti kuoleman
Ja helvettiin vajaaman.
RUUNULINNA (Kahtoin jälelleen.)
Tekoni on jo täytetty
Ja musta murha päätetty;
Vaan on kalma kantapäissä,
Veri verkkona venyypi
Jälilläni jäähtyneenä;
Hyyvyksissä hyllyääpi,
Haamu kiini hartioissa,
Kalmat kauhiat selässä,
Ohuvissa olkaluissa,
Selkäpiistäni pitäävät,
Selkäpiitä pisteleevät,
Rutistaavat runkoani,
Ahistaavat aivojani;
Sytyttäät syvämmen liemun,
Tulen tunnossa palavan,
Heti helvetin tulella,
Kipunoilla kiusauksen,
Kekäleillä kehnon uunin:
Sanat suuhun salpoavat,
Kulkkutorveeni kutoovat.
PIRJO.
Vesi veresi peseepi,
Saiput jälet sammuttaapi;
Tässä on vettä maljan täysi,
Pala saiputta parasta.
6. KOHTAUS
Entiset ja SYÖJÄTÄR seuroineen
SYÖJÄTÄR seuroineen. (Ikkunasta kahtoin.)