VAIVIATAR.
Meitä tuopi pohjatuuli,
Meitä kaakko kannattaapi,
Lähättääpi lännetuuli,
Survoa suvinen tuuli,
Koiliainen koijattaapi,
Vesimyrsky myyvittääpi.
KIVUTAR.
Myrsky meitä myyvittääpi,
Tuuli tuima tuuvittaapi,
Viepi Virosta Kyröön,
Kyröstä Viroon viepi,
Avasaksast Aunukseen,
Alamaahan Aunuksesta;
Luota ilkiän Iharin,
Luokse Imatran ihanan,
Kautta karkian Kalarin.
MAMMOTAR.
Ennen kuimme ennätämmä
Niitä saloja sanella,
Niitä nimiä nimetä,
Kunne kulkea tahomma;
Ajatukset aivoissamme
Jäävät jälell jälkiämme.
(Kuuluttua huuvon ulkoa, jota ei voi selittää,
varustautuuvat viettelemään Ruunulinnaa.)
KIVUTAR.
Jo mie tulen tuttuisein,
Kulen kuhtuin kummisein,
Viettelemään viisasta,
Yllyttämään ylpeetä,
Ylintävaltaa vaatimaan.
Sana kansan kaottaa,
Sana sankarin satuttaa,
Niin myös viisaan villittää,
Kevätpäiväll pälvelle,
Valo Auringon aholle,
Käärmeen saattaa kätköstään,
Maon maasta maattuvaan:
Niin myös ylpeys yllyttää,
Näyttäin konnall korkeutta.
Lennän pilvenkannall tuon,
Jossa onnen hällen suon.
Asettauvun aijallen,
Panettauvun taijallen:
Ensin sanon sankariks,
Sitten kuhun kuninkaaks,
Majesteetiks mainihen,
Ruunattavaks Ruhtinaks.
Jos minust ihtens kavoittaa,
Kyll vaimons hänen tavoittaa.