RUUNULINNA, PIRJO, MARJA ja SAVISUU.
RUUNULINNA (Savisuullen.)
Tokko taijat tauvistansa
Puoskaroija puolisooni;
Parannella pahastansa,
Vaputtaa vaivastansa,
Päästää päänsäheikkouvesta.
SAVISUU.
Isäin ol Koharist kotoisin.
Ukon ukko Ungerista,
Enontekistä emäni,
Ite synnyin Ingerissä.
Kerran oun Kemissä käynyt
Toisen kerran Torniossa.
En ou noita en näkiä
Enkä kuitti kummastaan;
Kuulin kumminkin isältä,
Kuulin kummia sanoja,
Opin loihut loihtioilta,
Kuluissani kummat kuulin.
RUUNULINNA.
En taho teistäsi tiliä,
Enkä kurja kuluistasi,
Sano saastainen sanalla,
Tokko toivot terveyven
Enelleen emännälleni,
Valmistavais vaimolleni?
SAVISUU.
Valta julkisen Jumalan,
Valta vanhan Väinämöisen.
Lopun eillä kaikki loihut
Turhat kaikki Kalmantuhkat,
Avuttomat arvanlyönnät.
Vaan en jätä vaivassansa,
Heitä heikkona avuta,
Ja kuin kahon kaiken yötä
Hoijan huommenen tulollen
Aamuisillen asti valvon,
Loihtiin lankian loveen;
Ehkä hallassa havainnen,
Äsköin innossa älynnen,
Ehkä nähä ennättänen,
Taiten taitanon tavata,
Vasta saattanen sanoa,
Varmemmasti vaivanluonnon.
(Ruunulinna astuu ajatuksissaan esitupaan.)