Teot on tehnyt toimelliset,
Palkittavat palvelukset,
Rehelliset reistannunna.
Millä palkita paraten
Tainnen, täytetyt tekonsa?
(Ajateltua vähäisen.)
Vaan saata hällen sanoma,
Ett köllinsä on Ruhtina;
Tervehi Tervun haltiaks,
Kuhu Kurkjoin isännäks.
Tämä tästä hetkestä,
Kantakoon kauniin nimensä.
(Seuralleen.)
Holhotkaatten huonot kaikki
Joita haavat haiskannunna,
Rauta raaka raaellunna,
Joita vaivat vaivannunna;
Jotk on sorretut soassa,
Sorretut sotakeolla,
Sotarinnassa rikotut,
Tallattuna tantereellen,
Heitetyt hevoisten alle,
Alle ruuniin rumiin;
Poleksia pitkin poikin,
Taputella tammanvarsan
Kengällä ketoa vasten,
Kaviolla kallioa.
RATASKILPI.
Sairashuonees sillanpäässä,
On jo oltu oiva häässä,
Ei ou tilaa siukoillen
Eik enee mahu kiukoollen.
SUURI RUHTINAS.
Savisuu mäne samassa,
Saata sairaita somastii,
Tautiisia taitavasti;
Saata huonot hurstiloilla,
Laita lakanan varoilla,
Siukkahuoneesta sivuitin,
Holhottavaks maahoviini,
Kahottavaks kartanooni,
Kartanooni kaunoiseen,
Annaporiin ankaraan,
Ankaraan asunsiaani:
Jossa vietin jollonkullon
Ilmassa ihanaisessa,
Jonkun viikon joutilaana:
Viimein viimeissä kesänä,
Rauhanaikana rakassa,
Suosiossa Suomenkansan;
Kansan kaikkia paraimman,
Joukon muita muitteramman,
Hyvätahtoisen tavoilta:
Jos ei ou opilta tuttu,
Eikä tuttu tuumiltansa,
Niin on tuttu tunnoltansa,
Omantuntosa opilta.
SAVISUU.
Viholliset minne viemmä,
Kunne kurjija kuletan?
SUURI RUHTINAS.
Ei ole väliä väillä,
Ei vihaa vihollisilla;
Kuin ovat keollen kerran
Kaatununna kaulaksutta;
Loppuu vaino vaartajilta,[6]
Yhistyyvät ystäviksi,
Kuuluisiksi kumppaniksi;
Tunnustaavat turhan riijan,
Vihan viimeisen vähäksi,
Hupa-aineiseks asian,
Sopimattomaks soaksi.
(Ratastaavat pois.)