Olin aivan onnellinen,
Olin riistasta rikassa
Varsin varakas elosta,
Oli kullat kukkarossa
Oli taskussa tavarat
Housu säkissä hopeat;
Riippui ristit rinnasani
Paistoit tähet täyelliset
Välkyivät moni väriset;
Kauniisti Kaulaani
Silkki Nauhoilla siotut;
Ansiosta annettuna
Ennen tehyistä teoista
Laillisista laitoksista;
Ilman liian liukastoksen
Varsin valskita valeeta
Ylenpaltisen pakinan
Kahen kielen Kantamata;
Syytöintä Sysäämätä.
Kuin oli kaunis Kauhtanani
Kuinka Puhtaat pukeni!
Oli rikkaan rimennot
Housuissa hopia Nyörit,
Miekka vyöllä mieltä myöten
Kaksi Kannusta jalassa,
Haukan höyhenet hatussa
Hipassani kulta hiihnat
Silkki nauhoilla Siotut
Keltaisiin Keträksiin.
Ystävänäni ylimät
Sukulaissa Suuret Herrat
Virka miehet viisaimmat;
Morsiammeni monesta
Kaikkein Kauniimmaks katottu
Nätimmäksi aina nähty
Siviäksi Silmitetty,
Aina arvossa pietty
Aivan hyviltä avuilta
Suhteen Suuroisen Sukunsa
joka Soitti Soriasti
Kauniisti Kanteletta,
Noilla Sormilla Somilla
Nätimmillä näppilöillä
Kielet taijolla tapaisi.
Ilo impini ihanan
Soitto Soman Piikaiseni
Hymmin hyppyisiin hyminä
Soittonsa Sana Sovitus
Laulu lapsen lauhkiamman
Minun mieleni ilautti;
Syvän toivosta Sytööpi
Rinta riemusta palaapi
Aivot ailahti ilosta
Veri Suonissa sulaapi
Nääntyypi minun näköni
Huonot Silmät huikenevat,
Enkä jaksa ensinkänä
Kanta kaikkii onnejani.
Havain hakoa halaillen
Sylin Määräten Mätästä
Suuellen Suloa Maata;
Kulta kukkaroo hamuillen
Keksin ketun kärmeeltä
Nahkan Maalla Matajalta
Sitä koprat kopristeli
Sitä näppini näpisti
Sitä hyppyiset hyväili
Tuo oli typöisen tyhjä
Eikä hohtanna hopiat
Enkä kuullut kultaisia
Enkä rautaista rahoa
Enkä tinaista tipoa;
Etin oman ympäryksen
Tapaisin omat taukset
Kaivoin oman Karmanani
Etin eväs konttijani
Sumsoani Suinailin;
Ei ollut eineen apua
Ei millä ruuallen rueta
Särpimeksi Säästettyä;
Taskut tyhjät tavaralta,
Kaik oli katottu ennen
Kaikki ennen Kaivettuna
Turhin tuhlattu eloni
Hävitetty häiriöllä;
Nälkään olin Nääntymässä,
Kova Surma kohti seisoi
Jaloin kaksin kalmalainen,
Kova Kuolema näkypi,
Etin Moista Morsianta;
Etin ystävää ylintä
Ankarata auttajaani,
Tuo oli Paikalta paennut
Loittoisaksi loikastunna
Eikä jälkee jättänynnä
Kunne kulkea perästä?
Eikä merkkiä metässä
Jost oisin osannut tietä
Mistä armoa anoa?
Leipä palaista pakota
Mistä saaha Saappaia?
Kuka kengät kenkkejäisi?
Kuka Paijan Paikattoman
Repaleen reijättömän,
Joka peittäisi peräni
Joka Sorkat Suojeleisi
Varjois Vahtani vajavan;
Kuka kuhtuisi tupaansa?
Kuka korjoisi Kotiinsa?
Kuka Saattaisi Saliinsa?
Suojeleisi Suojissansa.
Karhu kahtoopi metästä
Vesasta verinen Ukko
Kuurupi mettän Kuningas.
Metän ukko uhkoapi,
Heti käyvä hengen päälle;
Pahoin ilves irvisteli,
Susi Suruni lisäisi,
Pienet peot pelkoani,
Konnat Korvessa kutoivat
Korvissani Korsutteli,
Sammakot Savipurossa,
Ristikkoon rinnalleni
Oli matanna Matoja,
Tuuli tuonnut toukasia;
Onki lieroja letissä
Kaivelivat kasvojani,
Kaksi kaulalla mateli
Kaksi kaivoi Sieramia,
Suurin Suuta Syyhytteli,
Ukon Koira korvijani
Karva hurtta huulijani.
Povessani mykrä potki
Vesi mykrä myrkyllinen
Vieen hiisi hirvittävä
Sisiliskoja Sisällä.
Itku seurasi iloa,
Ilo muutti muotoansa
Muuttui mustaksi Mureeksi.
F. L:ll.
Tässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö luettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi:
Mättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:
Mättähällä
Kovahan
Kaunihiissa.
Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.