(Pöperö autta Lemmeksen, pesee hänen ja omat kätesä;
Sisärekset juoksoo pois naurain ja käsiä taputtain, sanoin):
Toentotta toisillenne
Outta oikein omanne,
Hurtat huonossa puvussa.
LEMMES.
Siuna sinua Jumala!
Valloin vanha Väinämöinen!
Anna elämä etuisa.
Laita lapsellen hyvällen
Elonolo onnellinen,
Hyvä hyvätahtoisellen!
PÖPERÖ (Ehtiin taluttaa Lemmestä).
Anna talutan taloomme,
Tuonne Isäni tupaan!
Ite on Isä kotona,
Kyllä se kyllin syöttelööpi,
Hoiteloopi holhovaapi.
Kohallinen on kotini,
Varakkaat on vanhempani,
Aina vieraillen apuisat.
LEMMES.
Voin minä ominki voimin
Hiljon tarpoa taloonne,
Jälestä tupaanne tulla.
Kultainen! Kuka Isäsi?
Kuka vaimo vanhempasi?
PÖPERÖ.
Isä Hölmölän isäntä.
Vappo vainaja emäni,
Kohta kuollut kuusi vuotta,
Kuusi keseä keossa.
Isä lesken leivättömän
Kohta korjasi kotiimme
Emännäksi, emäkseni
Ja ne neitoiset koriat
Ovat sisären sijaiset.
Kyllä sie tupamme tunnet,
Sen on seinät veistettynä,
Punamullalla punatut,
Sekä ikkunat isommat.