Emäntä. Kukas sitä kaikki hoksaa ja ymmärtää. Kyllä minä siällä meirän puolella osasin puhua, mutta kun täällä on niin paljon kuulijoita, niin joutuu ihan hassuksi, jos pitäis puhua. Ja kun minua sitten virskuttaa aina kun minä pelkään.
Veikkanen. Mitä emäntä tekee?
Emäntä. Virskun, nauran aina kun minä pelkään. Ja tänään täytyy minun mennä sinne lavan päälle. Kyllä minä siältä paikaltani vielä tohrin puhua, mutta siältä lavalta, voi, herra jestas. Mitääs se meirän Eemelikin siellä kotona sanos, jos minä en puhu hyvin. Kyllä teirän, herra Veikkanen, nyt pitää fyörätä minua.
Veikkanen. Onko emännällä puheensa?
Emäntä (ottaa puheen taskustaan). Tossa se on. Kas, kyllä minä sen tikkerperiasian päälle ymmärrän. Meillä on siällä kotona niin paljo puskia, mutta ei se ole helppo asia panna se paperille. Tossa se nyt on. Sanoo nyt, kun menen ulos asiasta. Vaikka kyllä minä osaan.
Veikkanen. Jos me sitten aloittaisimme.
Emäntä. Herra jestas, joka jo. Hihihi.
Veikkanen. Mikäs emäntää naurattaa?
Emäntä. Eihän minua mikään naurata. Se on se pelko, joka virskuu. Hihihi.
Veikkanen. Emäntä nousee nyt lavalle. Tämä on olevinaan puhujalava ja me olemme eduskunta.