Veikkanen. Aivan oikein.
Anna. Siis, mikä on sen selvempää, kuin että sinä, joka osaat esiintyä juuri lehtereille, tulisit sinne.
Veikkanen. Tuo ajatus on hyvin rohkea.
Anna. Mutta aivan johdonmukainen. Usko minua, siihen se kuitenkin lopulta menee.
Veikkanen. Jospa se menisi siihen. Se olisi ihanaa. Saada puhua, aina puhua ja saada sitten kaikki puheensa painetuiksi. Ja saada siitä kaikesta 15 markkaa päivässä palkkaa.
Anna. Sinun täytyisi jo ajoissa valita itsellesi joku puolue. Mutta mikä?
Veikkanen. Niin, mikä? Kaikkihan ne ovat yhtä hyviä.
(Eteisen kello soi).
Anna. Nyt ne jo tulevat. Minä menen avaamaan. (Menee eteiseen. Kuuluu puhetta). Tervetuloa! Tervetuloa! Olkaa niin hyvät ja astukaa sisään. Minun täytyy ikävä kyllä lähteä, enkä voi tänään olla kuiskaamassa. Hyvästi! Hyvästi!