Veikkanen. On tavallaan. Minä tahdoin saada jotain kokonaista aikaan, ja sen vuoksi —
Wahlbom. Minä ymmärrän, minä ymmärrän, täällä syntyy siis eduskunta pienoiskoossa.
Veikkanen. Aivan oikein. Kuinka herra tohtorin ääni nyt on?
Wahlbom. Se ei tahdo selvitä. Minä en ymmärrä, mitä keinoa käyttäisin. Minä olin jo ulkomailla kylpemässäkin, mutta ei siitäkään ollut apua.
Veikkanen. Se on tullut liiallisesta puhumisesta, olenhan minä sen jo sanonut.
Wahlbom. Kyllä minä sen tiedän, mutta jollen puhuisi paljoa, niin enhän minä olisi eduskuntalainen.
Veikkanen. Se on totta. Ehkä me saamme sen sopivalla opetuksella korjautumaan.
Hlrvenrinta. Niitä toisia ei kuulu. Emmekö voisi aloittaa ilman heitä? Jos me vielä odotamme, niin aika tulee liian lyhyeksi.
Veikkanen. Aloittakaamme vaan. Kuka puhuu ensin?
Wahlbom. Minä.