Jonathan Swift eli vuosina 1667-1745. Hän oli valtiomiehenä hyvin huomattava ja ajoi aina lämpimästi Irlannin asiaa kirjoittaen voimakkaita kirjoituksia vastustajiaan vastaan. Hänen romaaninsa "Gulliverin matkat", joka suomeksikin on ilmestynyt, on sadun muotoinen satiirillinen kuvaus silloisista oloista.

Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau, eräs maailman suurimmista ajattelijoista, syntyi vuonna 1712 Genevessä. Vaiherikkaan nuoruuden jälkeen hän saapui vuonna 1745 Pariisiin. Täällä hän alkoi vuonna 1754 suhteen erään ravintolatytön, Thérése Levasseurin kanssa sillä ehdolla, ettei hän koskaan tämän kanssa mene naimisiin. Tästä suhteesta syntyi viisi lasta, jotka Rousseau lähetti löytölastenhuoneeseen. Kesän 1747 vietti Rousseau rouva Dupinin linnassa hänen sihteerinään ja soitonopettajanaan, sitten hän taas jatkoi seikkailurikasta elämäänsä. Pariisissa hän tutustui rouva d'Epinayhin, joka tarjosi hänen käytettäväkseen pienen maatilansa Ermitagen. Täällä Rousseau kirjoitti romaaninsa "Julie eli uusi Heloise". Samalla kuin hän oli rakastunut hyväntekijäänsä, hän rakastui tämän sisareen, rouva d'Houdetotiin, joka oli vuorostaan rakastunut markiisi Saint-Lambertiin. Rousseau koetti voittaa rouva d'Houdetotin rakkauden kirjoittamalla hänelle intohimoisia kirjeitä. Hän ei suoraan tahtonut tunnustaa koettavansa syrjäyttää kilpailijansa, vaan esiintyi rakastettunsa edessä jalona anteeksiantavana luonteena, samalla kuin hän moitti markiisia hänen suhteestaan tähän naiseen. Vuonna 1768 meni Rousseau muodollisesti naimisiin Thérése Levasseurin kanssa Hän kuoli vuonna 1778.

Paitsi yllämainittuja henkilöitä, joille Rousseau on kirjoittanut kirjeitä, on tässä kokoelmassa hänen kirjeensä Suzanne Serrelle, aivan nuorelle tytölle, johon hän syksyllä vuonna 1741 tutustui matkallaan Lyonissa.

Rousseaun vaikutus on ollut tavattoman suuri kirjailijana ja ajattelijana. Hänen kuuluisa kasvatusta kosketteleva teoksensa "Emile" on ilmestynyt suomenkielellä.

Ugo Foscolo

Italian kirjallisuuden levottomin ja intohimoisin henkilö on Ugo Foscolo (1778-1827) jonka tunnetuin teos on "Ultime lettere di Jacopo Ortis". Hänen rakastettujensa lukumäärä on melkein loppumaton; eräs hänen ihailijattarensa, Quirina Magiotti, mainitsee kirjeessään Foscololle kokonaista kymmenen, joille tämä oli vannonut ikuista rakkautta ja kuolevansa, ellei heitä saa omakseen. Valtiollisten vapaamielisten mielipiteittensä vuoksi täytyi hänen lähteä Italiasta ja hän asettui asumaan Lontooseen, jossa kuolikin.

Tässä kokoelmassa olevien naisten joukossa on Antonietta Fagnani-Arese ollut keikailevin ja kaunein, jolla oli aina suuri määrä ihailijoita ympärillään ja josta sanotaan, että hänen mielestään olivat miehet aivan kuin kukkoja, jotka olivat määrätyt rakastumaan, tulemaan toisilleen mustasukkaisiksi ja tappelemaan keskenään. Rouva Pestalozza, johon Foscolo keväällä 1815 tutustui, rakastui heti mielettömästi Foscoloon ja pyysi tätä ryöväämään hänet miehensä luota pois, ja ellei tämä sitä tekisi, niin uhkasi hän tappaa itsensä nälkään. Foscolon tähden hän luopui entisistä rakastajistaan, mutta kun Foscolo läksi Saksaan, niin sinä aikana rouva Pestalozza jälleen alkoi suhteet heidän kanssaan. Palatessaan Italiaan joutui Foscolo tästä sellaisen raivon valtaan, että häntä kiellettiin koskaan jalallaan astumasta Pestalozzan taloon. Erottuaan hänestä alkoi Foscolo heti suhteen Quirina Magiottin kanssa, jota hän kuitenkin pääasiassa piti jonkinmoisena rippi-isänään. Tälle naiselle on Foscolo kirjoittanut kokonaista 98 kirjettä. Kallirrhoe oli muuan englantilainen nainen, jolle Foscolo on omistanut ainoan englannin kielellä kirjoittamansa runon.

Alfred de Musset ja George Sand

Kaikista ranskalaisista rakkauskirjevaihdoista on ehkä yleisemmin tunnettu Alfred de Mussetin (1810-1857) ja George Sandin (1804-1876), sillä ovathan molemmat olleet Ranskan kirjallisuuden huomattavimpia neroja. Vuonna 1833 he yhdessä matkustivat Italiaan ja siellä intohimoisesti rakastuivat toisiinsa. 1834 sairastui Musset Veneziassa ja sai silloin suureksi surukseen ja tuskakseen kuulla, että George Sand petti häntä Pietro Pagellon kanssa. George Sand oli sittemmin rakkaussuhteissa aikakautensa huomattavimpien henkilöitten, Lisztin, Meyerbeerin ja Chopinin kanssa.