Suurella hälinällä he kiipesivät taas pois vaunusta, joka oli jo päässyt Villenkadun kulmaan, ja alkoivat juosta takaisin asemalle päin, Pulla edellä, pojat jäljestä ja viimeisinä isä ja äiti.
Tultuaan jälleen aseman luo mietti isä Kiljunen. Lopulta hän sanoi:
— Se vaunu, joka vie hotelliin päin, kulkeekin Aleksanterinkatua pitkin.
Rautatientorilta johtaa lyhyt Keskuskatu Aleksanterinkadulle. Sitä pitkin he nyt alkoivat juosta. Tietysti keskellä katua, sillä katukäytävällä he olisivat kaataneet kumoon kaikki ihmiset.
Siellä jo kulki raitiotievaunu Aleksanterinkatua pitkin. Isä Kiljunen huusi: — Seis! ja heilutti lakkiaan.
Äiti Kiljunen huusi:
— Seis! ja heilutti nenäliinaansa.
Mökö ja Luru kiljuivat:
— Seis! ja heiluttivat käsiään.
Ja Pulla haukkui ja heilutti häntäänsä.