Samassa Mökö huusi:
— Nyt minä tiedän, mitä se ajatteli. Katsohan tuonne.
Ja hän viittasi kehdon alle. Kehto oli juurikori, joka oli jalkojen varassa. Luru katsoi sen alle.
— Se tippuu! sanoi hän.
— Niin, se tippuu!
Luru sieppasi sisarensa kehdosta ylös. Lapsi ja kehto olivat aivan märät.
— Miksi sinä et sanonut sellaista hiukan aikaisemmin? lausui Mökö
Plätälle.
— Ehkä se tahtoo jatkaa, sanoi Luru.
Plättä vain plättäili.
— Kysytään, lausui Mökö.