— Ei ei, sanoi hän, se on aivan tarpeetonta!
Hän vaipui aivan kalpeana tuolilleen istumaan.
Minun tuli tällä hetkellä sydämestäni häntä sääli. Tiesin, että ihminen tällaisen kolauksen jälkeen on valmis tekemään kaiken voitavansa, välttääkseen samanlaatuisia tekoja, ja siihenhän minä olinkin tahtonut tulla.
Hän istui vähän aikaa vaiti ja kysyi sitten:
— Mitä aijotte nyt tehdä, ilmoitatteko asian lääkintöylihallitukselle?
— En ole vielä päättänyt, mitä teen.
— Jos ilmaisette asian, niin täytyy minun luopua lääkäritoimestani.
— Luonnollisesti!
— Vastatkaa minulle suoraan, ettekö itse koskaan ole erehtynyt? kysyi hän.
— Olen kyllä. Diagnosin tekeminen, josta kaikki riippuu, on usein hyvin vaikea, suurinkin auktoriteetti voi siinä suhteessa erehtyä. Mutta minä en vielä koskaan ole suorastaan myrkyttänyt potilasta.