JUHA. Isäntä talossa!
TUOMAS. Vai isäntä! Tuollainen kräpä! Ei sitä isännäksi tietäisi, ellet pidä rinnan päällä julistusta. Kaikki sitä itseään isännäksi kutsuvatkin, jotka eivät ole edes isännän näköisiä. Minä se isäntä tässä talossa olen.
JUHA. Isäntä on se, jolle talo kuuluu.
TUOMAS. Isäntä on se, joka isäntänä olla osaa.
JUHA. Merkitsee sitä laki ja parakraahvit myös jotain! Ja laki on tuominnut talon minulle.
TUOMAS. Laki ja parakraahvit! Laki olen minä ja minun kourani ovat tässä talossa parakraahvit!
SUSANNA (Juhalle). Katso, miten hän sinua soivaa! Hän tahtoo ottaa talon sinulta, vaikka hän ei ole täällä yhtään mitään.
TUOMAS. Vai en ole mitään? Sanohan se toinen kerta! Minä olen tätä komentoa jo kylliksi kauan katsellut. Ja nyt minä sanon, että minä täällä määrään eikä kukaan muu.
SUSANNA. Älä hellitä, Juha! Hän vie talon sinulta!
JUHA. Minä en anna taloa näin vain. Talo oli isäni ja minä pidän sen! Ja ennenkuin siitä luovun, minä peruutan koko naimakaupan!