JUHA. Pian sieltä tuvasta ulos joka sorkka! Mitä te siellä kuhnailette.
SUSANNA (tarjoaa pulloa). Isäntä ottaa pienen vahvistuksen nyt. Kyllä se on hyvää, minä olen sitä itse keittänyt. Ei isäntä nyt halveksi tällaista vähäistä lahjaa. Passaa ottaa nyt!
JUHA (ryyppää kulauksen). Ei se toinen voima toista voimaa kaada. Ja nyt minä olenkin valmis mihin tahansa!
(Tuvasta tulevat Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi nyytteineen.)
TUOMAS. Tämä on sellaista kohtelua, että minä en osaa sanoa sanaakaan.
JUHA. Ei tarvitsekaan sanoa mitään. Tuossa on veräjä, siitä on tie ulos. Ja tänne ette saa tulla ennenkuin vasta häihin. Ja niistä minä lähetän tiedon teille. Menkää sinne Längelmäelle, josta olette tulleetkin.
(Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi menevät verkalleen veräjästä.)
SUSANNA. Isäntä istuu nyt. Tämä tällainen raukaisee.
JUHA (huomaa Hennan. Äkkiä muistuu hänelle jotain mieleen, hänen suuttumuksensa häviää ja hän menee Hennan eteen ja nauraa). Ja se Henna!
HENNA (hiukan peloissaan nauraa virskuen). Niin, Läpikäytävän Henna minä olen sieltä Längelmäeltä.