MIKKO. Kyllähän me tulimme tänne töihin, mutta auttamaan ainoastaan. Näyttää siltä kuin talon väki pysyisi kotona.
JUHA. Minä olen täällä hiukan siivonnut taloa. Ja aijai, miten minun sieluni nyt kutiaa. Minä tahtoisin ilosta oikein kirota.
LIISA. Minä näin Tuomaan joukkoineen menevän täältä nyytit käsissä. Oikeinko niistä on päästy?
JUHA. On, päästy on, kerrankin päästy. Ja kun minä olen alkuun tullut, niin ei tänne enää tule kukaan, sen minä takaan.
MARTTI (kättelee häntä). Terve tuloa sitten miesten joukkoon!
JUHA. Olenhan minä tässä ollut ihan kuin housuissa kävelevä nainen, hiljainen ja ujo. Minä en tiennyt tähän asti, miten ihanaa on suuttuminen. Se on kuin ukkonen kesäisellä helteellä. Minun mieleni on nyt niin hiivatin kepeä.
SUSANNA. Isäntä kiroaa vaan, ei se mitään tee, mutta kiroaa vähitellen.
SIKALA (tulee pyssy kädessään veräjästä). Onko se Heikkilän Martti täällä?
JUHA. Tuossa hän on.
(Osoittaa Marttia.)