MARTTI. Jo meni niin että kintut oikosena.
REGINA (itkien). Mitä pahaa minä olen tehnyt, että naineet miehet minua näin vahtaavat?
MARTTI (hellästi). Vahtaammehan me naimattomatkin! Älä siinä nyt itke. Minä tulen aina niin hellälle mielelle, kun tyttö itkee.
REGINA. Mutta kun minulla on niin paljon tuskaa, vaivaa ja harmia, ennenkuin pääsen naimisiin.
MARTTI. Älä sinä huolehdi siitä ollenkaan, vaan anna meidän toisten päättää se asia.
REGINA. Jos minä annan teidän toisten päättää, niin siitä vasta elämä tulee. Tehän tahdotte kaikki naida minut. Ensin on Juha, jonka kanssa olen melkein kuin kihlattu, koska asun hänen talossaan. Sitten olet sinä. Ja sitten on tuo sotamies. Ja sitten on Kalle.
MARTTI (tiukasti). Mikä Kalle?
REGINA. Älä katso noin vihaisesti minuun.
MARTTI. Sano heti paikalla, mitä Kallea sinä tarkoitat?
REGINA (on kuivannut kyyneleensä; tiukasti). Sitä en sano!