MARTTI. Minä litistän sinut!
KALLE. Ja minä tramppaan sinut ihan liiskaksi!
MARTTI. Älä siinä suuta soita, vaan tappele, kun otollinen hetki on.
KALLE. Varo nyt rintaluitasi, jos sinulla, mato, niitä on.
(Iskevät jälleen yhteen. Kiivas paini, jota naiset kirkuen ja ponnistellen kiinnipitäjiään vastaan katselevat.)
HENNA (tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen nainen, jolla on nyytti kainalossa ja kengät olallaan. Yllään hänellä on ainoastaan paita, jonka yläosa on palttinaa ja alaosa pakkoa. Pudottaa säikähtyneenä kenkänsä ja nyyttinsä maahan). Herra hyvästi varjelkoon, tappelevatko nuo miehet?
MODIG. Se heillä on tarkoitus.
HENNA. Miksi ei kukaan estä heitä?
MODIG. Minun täytyy pidellä kiinni tätä likkaa ja Juhan tuolla tuota toista.
HENNA. Onko tämä kristillistä menoa pyhäpäivänä! Erilleen, miehet, erilleen!