(Menee jälleen myllyn luo ja vetää housun kappaleen myllystä.)
Voi paratiisin omenat! Minun housuni! Mitä ihmettä te minun housujani myllyssä jauhatte? Eihän näistä ole muuta kuin istuin enää jälellä ja sekin jo koko lailla kelvottomassa kunnossa.
(Menee housut kädessään Marian luo, joka on istunut penkille ja peittää kasvonsa esiliinallaan.)
Tiedätkö sinä, mitä nämä ovat?
MARIA (heikolla äänellä). Sinun pöksysihän ne ovat.
MARTTI. Ovat olleet, eivät kai enää ole.
(Ystävällisellä äänellä).
Mitä varten sinä näitä tällä tavalla olet pidellyt?
MARIA (nyyhkyttäen). Kun se Henna neuvoi.
MARTTI. (viheltäen). Vai niin, vai neuvoi Henna? Ja mitä varten näitä sitten näin pidettiin?