— Onko se naisen arvo sitten jotain niin ihmeellistä ja eriskummallista? Ethän toki vaadi, että minun tulisi antaa hänelle sama kunnia kuin tulevalle vaimolleni?
— Kyllä minä tiedän, ettei mies kauneimmin kunnioita vaimoaan, vastasi
Brita. Mutta kunnioita häntä niinkuin äitiäsi tai sisartasi.
— Et sinä voi totta tarkoittaa tuolla kaikella, sanoi Arvid. Sinä sanot tuon kaiken vain sen vuoksi, että saisit minut kurisi alaiseksi.
— Mutta siihenhän sinä olet tahtonut tullakin.
— Olen kyllä, mutta on kai silläkin sentään jokin raja?
— On kyllä, mutta minä kai sen määrään, etkä sinä. Mutta ellet tahdo, niin ei puhuta sitten enää sen enempää koko asiasta.
— Nyt siitä puhutaankin, sanoi Arvid. Kyllä minä teen sen, minkä sinä käsket, mutta minun täytyy ensin saada edes purkaa sisuani. Sinähän vaadit minulta niin tavattomia asioita, että aivan hirvittää niitä ajatellessa. En minä ennen ole kuullut miehen vaativan mokomaa kohtelua naiselle.
— Mutta minä vaadin nyt. Ja jos sanassasi pysyt…
— Siinä minä pysyn aina!
— Niin teet juuri niin kuin minä käsken.