— Tui, tui!
— Kuka siellä on? kysyi Brita.
— Minä se olen, vastasi Hankku ja astui esiin.
— Mikä ihme ja kumma sinut tänne toi takaisin?
— Jalat ja kova ikävä.
— Mikä ikävä?
— Enhän minä osannut lähteä pois. Minun teki niin vimmatusti mieleni takaisin.
— Mutta Arvid lyö sinua, jos sattuu näkemään.
— Ei se lyö. Sehän on sanonut minulle, että hän koettaa minun seurassani olla kohtelias ja säädyllinen. Ja jos hän hiukan löisikin, niin eihän tuo sen vaarallisempaa ole. Ottaahan sitä hiukan selkäänsäkin, kun on toinen silmien edessä ilona.
— Kuka toinen?