Konttoristi nyökkäsi ystävällisesti.
— Te taidatte mennä aina minne tahdotte?
— No, jos vain tahtomalla pääsee jonnekin, niin kyllä minä sitten menen. Hyvästi nyt ja tuhannet kiitokset neuvosta.
Heti insinööri sanan kuultuaan Kalle tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Hän riensi insinööri Salon luo. Nyt oli jätettävä turha arkuus syrjään ja toimittava kuin mies ainakin. Insinööri on mies ja kyllä hän silloin suoruuden ymmärtää. Ja ellei vähällä ymmärrä, niin selittää siksi, kunnes se mahtuu hänen päähänsä.
Insinööri Salo ei ollut kotona, mutta sanottiin hänen tulevan neljännestunnin päästä. Kalle meni ulos ja asettui kadun toiselle puolelle odottamaan. Hän ei liikahtanutkaan paikaltaan, seisoi siinä ja piti katuovea silmällä. Hän oli päättänyt odottaa siinä vaikka vuorokauden.
Insinööri tuli. Kalle antoi hänen mennä sisään.
— Jos puhun ulkona, voi hän päästä minusta helpommin vapaaksi. Kun pääsen sisälle, niin ei hän voi karata.
Hän odotti jonkun aikaa ja meni sitten soittamaan ovikelloa.
Insinööri tuli itse avaamaan.
— Kas, sanoi hän ystävällisesti. — Siinähän te olette! Olen jo ihmetellyt, aiotteko kokonaan jättää kaikki.
— Minä tahdon puhua insinöörin kanssa, sanoi Kalle.