— Miksi ette tullut selittämään suullisesti?
Kalle hengähti syvään. Oli niin vaikeaa sanoa.
— Minä häpesin. Minä olin säästänyt, niinkuin jo alussa kerroin, kolmekymmentä markkaa näitä täällä-käyntejäni varten. Laskin teidän ottavan viisi markkaa tunnilta. Olin ollut yhteensä kuusi tuntia jo. Minulla ei ollut enempää rahaa.
— En ollut maksua määrännyt, ette siis tiennyt mitä otan. Olisinhan voinut odottaa maksun saamista.
— Ei työmieskään odota. Minulla on nuo kolmekymmentä markkaa taskussani. Minä maksan vaikka heti.
— Se toiseen kertaan. Ette kai tämän tähden tullut tänne?
— Minä tahdon päästä työhön.
— Ja tahdotte, että minun pitäisi hankkia paikka teille. Niinkö?
— En. Minä tiedän paikan.
Ja Kalle mainitsi konepajan, jonne oli pyrkinyt. Insinööri hymähti.