Nyt katsoi hän velvollisuudekseen jatkaa asiansa esittämistä ja nosti taas silmänsä suurherran puoleen, luoden häneen avoimen, vilpitöntä intoa ja varmuutta kuvastavan katseen. Mutta yhä hehkuvammin ja terävämmin silmäili shaahi häntä. Anahita tunsi sisässään selittämätöntä vavistusta, mutta alkoi kuitenkin melkein tyyneellä äänellä:
— Tulen esittämään sinulle, suurherra, onnettoman kurdilaispäällikön, Mervimin asiaa.
— Et luultavasti tiedä, että olen itse tuominnut Mervimin juonittelijana ja maankavaltajana — sanoi Melik.
— Sen tiedän, suurherra. Mutta Mervimin vihamiehet sekä väärät todistajat olivat saattaneet tietosi harhaan, niin että langetit väärän tuomion, sillä Mervim on viaton.
— Tiedätkö, kertojatar, mikä rangaistus sinua uhkaa, jos olet ottanut ajaaksesi väärää asiaa?
— Sen tiedän.
— No mitä sanoisit, jos tuo Mervim sittenkin olisi syyllinen?
— Sitä en voi uskoa, sillä on siksi lukuisia todistajia, jotka kaikki ovat valmiit valalla vahvistamaan väitöstään, että Mervim on syytön. Koko läntinen parsien heimo saattaa tämän todistaa ja valalla vahvistaa todistuksensa.
— Entä jos minulla olisi vielä lukuisammat, vielä tehoisammat todistajat, jotka vannovat Mervimin olevan syyllisen?
— En tunne sinun todistajiasi, suurherra. — Mutta suvaitse ensin kuulustella minun todistajiani.