Herttaisempaa hetkeä en ole elämässäni kokenut. Ajatella, että me olemme näin kahdenkesken, ilman että kukaan meistä tietää, ilman, että kukaan pääsee häiritsemään pyhäkköämme.
HANNA
Ja kuinka harvat ovat tällaiset elämän kohdat.
(Molemmat vaikenevat hetken, ikäänkuin ajaen takaa jotain ajatusta, jota ei kumpikaan tahdo lausua. Hanna katkaisee viimein vaitiolon).
Mutta minäpä yhä vaan laiminlyön velvollisuuksiani. Sinä tietysti tahdot lasin ääressä polttaa. Minä lähden etsimään sinulle tupakkaa.
SEVERI
Ei, älä huoli vaivautua. Minä poltan kernaimmiten omia tupakoitani. Jos sallit, sytytän sikaarin.
HANNA
Kernaasti.
SEVERI (Sytyttäessään sikaarin ja puhaltaessaan siitä sauhuja).