Siitäkin olemme jo puhuneet. On varmaa, että jos sinut olisin tuntenut ennen Olavia, en olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin. Mutta yhdessäeloni aikana hänen kanssaan, olen oppinut häntä syvästi kunnioittamaan, ja minun täytyy tunnustaa, että tunnen häneen vahvaa kiintymystä rakkaana omaisena, ja etten tahtoisi millään hänen mieltänsä pahoittaa.
SEVERI (Melkein ärtyisenä).
Se on olentosi suuri kahtaallisuus ja ristiriita. Ja se saattaa minut vallan raivoihini. Onko hän koskaan voinut lahjoittaa sinulle sitä suurta, maailmaa unhoittavaa intohimoa, jota palava taiteilijasielusi epäilemättä tarvitsee?
HANNA
Sellaista suurta intohimoa en häneltä koskaan ole odottanut. Mutta sensijaan on hän antanut minulle vankan kodin tunteen, tasaista ystävyyttä, parasta tukea ja — luonteensa mukaista intohimoakin.
SEVERI
Merkillistä. Käsittämätöntä, niin, miksen sanoisi suoraan, minusta sietämätöntä. Minulla on suurempi oikeus sinuun, minulla, joka sinua jumaloin, jolle sinun katseesi ja pienimmät liikkeesi ovat ääretöntä hekkumaa ja minulla on yksinomainen oikeus sinuun, kuuletko?
HANNA (Nousten).
Miksi puhut yksinomaisista ja ehdottomista oikeuksista! Miksi uskot rakkauden elinaikaisuuteen! Harhaluuloja, jonka meihin poloisiin ovat istuttaneet elämän sovinnaisuudet. Eikö olisi oikeampaa tunnustaa tunnerakenteemme haurautta, joka ei kestä elinaikaista yhteen esineeseen kohdistuvaa ihailua. Eikö olisi todellisempaa tunnustaa, että yksitoikkoinen elämämme pakoittaa tunteemme erilaista kauneutta hakemaan ja eri tavoin haltioitumaan?