NANNI
Minä lähden heti. Pari sanaa vaan, jos maltat. Katso, minä olen tänään oikeastaan ollut kodittomana. Meillä on suursiivous, äiti on ollut hirveän huonolla tuulella, minä en ole saanut olla rauhassa missään. Huoneesta huoneeseen on minut ajettu. Ja päivälliseksi oli meillä kovin huonoa ruokaa: ryyninsekaista luusoppaa, patapaistia ja ruskeita papuja. Kaikki meillä ihailevat ruskeita papuja, paitsi minä. Minä niitä suorastaan inhoan. Pistäysin sitten Berggren'eille iltapäivällä, johonkin mennäkseni. Mutta siellä oli tuo piintynyt vanhapoika, lehtori Wallman, sinä tiedät, joka aina ilkkuu naisten muka turhamaisia ominaisuuksia. Heti hän rupesi rienaamaan tätä minun hattuani ja sen "esprit"-töyhtöä. Hän sanoi, se pahus, että pohjoismaisilla naisilla ei ole esprit'ä päässä, sentähden kantavat he sitä päänsä päällä.
HANNA
Ja mitä sinä siihen sanoit?
NANNI
Minä tietysti maksoin samalla rahalajilla. Minä sanoin, ettei useimmilla miehillä ole esprit'ä edes päänsä päälläkään.
HANNA (Hieman kärsimättömänä).
Jos suot anteeksi, käyn sanomassa Miinalle, että hän nyt saa lähteä.
NANNI
Minä lähden samalla. Hyvästi nyt vaan, suo anteeksi, että tulin häiritsemään, ja käy nyt oikein pian meillä.