— On luonnollista, että teen kaiken voitavani, jos vaan saatan sinulle tehdä palveluksen, ja jos tuo nuori nainen hyväksyy minut suojelijaksensa. Mutta minusta tuntuu sopivammalta, että hän muuttaa asumaan minun ullakkohuoneeseeni, joka on kunnossa ja kodikkaampi. Ja ihmisillä on vähemmän aihetta puheisiin, kun voin sanoa, että neiti Vanaja on minun mallinani ja seuranani.
Hannes Borg painoi Elisabetin kättä ja sanoi:
— Sinulla on aina niin paljo ymmärtämystä, Elisabet!
Hän riensi työhuoneeseensa ja kirjoitti:
'K. Neiti Vanaja!
Kirjeenne antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta, mutta tahdon heti vakuuttaa, että minä en ole suuttunut ja toivon, että vanha ystäväni Forsgrén leppyy, kun olen puhunut hänen kanssaan, ja että hyvät välit palaavat. Olette hyvin tervetullut Koivukoskelle, jo tänään, niin pian kuin ehditte. Meillä on paljo puhuttavaa, etenkin tulevaisuudestanne. Tulkaa siis empimättä, ja kuta pikemmin tulette, sitä iloisempi olen.
Terve tuloa!
Hannes Borg.'
XVI
Aino Vanaja oli muuttanut asumaan Koivukoskelle, Elisabetin ullakkohuoneeseen, ja viihtyi siellä hyvin. Hän ei ollut suostunut jäämään Kuuselaan, vaikka Hannes Borg oli tarjoutunut välittäjäksi. Eikä tohtori Borg ollut erityisen innokkaasti häntä siihen kehoittanutkaan, sillä olihan hänelle mitä mieluisinta saada tämä rakastettu olento asumaan läheisyyteensä. Metsänhoitaja Forsgrénille oli hän kirjoittanut ja perinpohjin selittänyt toimenpiteensä aiheen. Ja hyväluontoinen Forsgrén, joka ensin oli ollut nyrpeä ja murissut jotain hullutuksista ja hemmoittelusta, oli sitten lauhtunut ja virkkanut: — Tehkää, miten haluatte. Eihän se asia oikeastaan liikuta minua.