— Mitä te tarkoitatte? keskeytti ministeri kulmakarvat koholla.
— En enempää kuin sanon, kuului vastaus.
Äkkiä poliisipäällikkö hyppäsi ripeästi tuolilta ja sanoi kokonaan toisella äänellä:
— Ei, mutta kylläpä minä kulutan lörpötyksilläni teidän aikaanne.
Silloin vastasi ministeri verrattomalla, hillityllä sukkeluudella, jota tältä hopeahapsiselta mieheltä tuskin olisi saattanut odottaa:
— Tosiaankin, te myöhästytte minun takiani ensimmäisestä valssista.
Poliisipäällikön hyväntahtoisista silmistä välähti iloinen sädekimppu:
— Sallittehan, että saatan kotiin tyttärenne, herra ministeri?
— Jos se teitä huvittaa, vanha poika, vastasi ministeri hymähtäen.