Koputuksen kuultuaan insinööri Jäkälä avasi ovensa. Hotellin palvelija ojensi käyntikortin. Insinööri vilkaisi siihen.
— Tehkää hyvin ja kutsukaa vieras sisään. Insinööri meni vaimonsa huoneeseen.
— Aune. Kulkulaitosministeri tulee meitä tapaamaan. Toimitathan, että meille tarjotaan jotakin.
Aune rouva heitti pois kirjan, jota oli lukenut.
— Tunnetko hänet ennestään, Antti?
— En tunne. Arvattavasti hän tulee anomuksen johdosta.
* * * * *
— Enhän minä häiritse teitä, insinööri Jäkälä? Tulen aivan yksityisenä ihmisenä, virkatoimeni ulkopuolella. Vieläpä uteliaisuudesta, suoraan sanoen, sanoi ministeri tervehtiessään sillä kuivakiskoisella leikillisyydellä, joka hänelle toisinaan oli ominaista.
— Joka tapauksessa minulle suuri kunnia, vastasi Jäkälä kumartaen ja osoittaen kohteliaalla liikkeellä tuolia.
— Edustamanne yhtiön merkillinen anomus on niin kiinteässä yhteydessä niiden seikkojen kanssa, joita minun virkatoimeni tätä nykyä koskee, että minä sain halun nähdä sitä miestä, joka on yhtiön johdossa.