— Eihän täällä asunnotkaan riitä! Sinä teet minusta hullun, Antti.
Jäkälä kysyi tyynellä tavallaan:
— Kuinka niin?
— Luuletko tätä ihmisen kestävän! Täällä on kylmäkin kuin ryssän helvetissä.
— Joutavuuksia. Täysi höyry päälle vaan.
— Tulepas itse minun housuihini, sähähti Johansson.
— Haluaisitko vaihtaa paikkaa, Pekka? kysyi Jäkälä nauraen ja soitti kiinni vastausta odottamatta.
Työväestön lisääminen sai aikaan häiriöitä muonan kuljetuksessa. Kapteeni Liirin laivat tulivat liian harvoin, oli pakko käyttää hätävarastoja. Johansson huomautti siitä aikoinaan ja Jäkälä lupasi lisätä vauhtia.
Mutta sitten, helmikuun 8 päivänä sattui onnettomuus. Jäämerellä liikkui tavattomasti ajojäitä, jotka yleensäkin haittasivat kulkua pimeän talven aikana. Kaksi Liirin muonalaivaa, jotka kulkivat rinnakkain kuin sisaruspari, joutui kokonaisen jäävuorimeren keskelle. Toinen meni pohjaan kuin kivi, veipä vielä kaksi miestäkin mennessään, toinen sai vuodon ja pelastui hädin tuskin läheiseen norjalaiseen satamaan.
Insinööri Kivimäen neliskulmainen naama venähti suorakaiteeksi, mutta hän vaikeni; Grönberg, Töllevin varastoaseman päällikkö, säikähti ja veivasi puhelinta puoli päivää; kumpikin oli jo tähän mennessä arveluttavasta käyttänyt hätämuonavarastojaan.