— No niin, niin tietysti. Yhtiö on ajatellut, että tältä taholta kyllä otetaan sen varallisuussuhteista selvä, aivan niin, aivan niin, saneli ministeri kuin itsekseen. Sitten muisti hän sikarinsa, sytytti sen ja veti pari savua. Yhtäkkiä hän näytti vilkastuvan ja silmiin tuli eloa.
— Olkaa hyvä ja lähettäkää vahtimestari kysymään, voiko maanviljelysministeri ottaa minut puheilleen nyt heti.
Esittelijäsihteeri kumarsi ja meni.
II.
Kun palvelija ilmoitti keskuspoliisin päällikön, nousi kulkulaitosministeri nojatuolistaan ja riensi tulijaa vastaan.
— Kas siinähän te olette, yhtä huolettoman näköisenä kuin koska tahansa, sanoi hän, ojentaen kätensä ja senjälkeen viitaten tuolia.
Poliisipäällikkö oli pitkä, vaalea, vielä melkoisen nuori mies, jonka keikarimainen puku, kalpeat, hienopiirteiset kasvot ja omituisen väsähtäneet vaaleansiniset mantelisilmät tuntuivat pikemmin kuuluvan salonkimiehelle kuin järjestyksen valvojalle.
— Ajatelkaahan, herra ministeri, olen menossa tanssiaisiin! Niin merkilliseltä kuin se kuuluneekin, teen välistä työtäni paremmin liehuessani parkettilattialla mitä suloisimman naisen ritarina kuin valvoessani pohtimassa ratkaisematonta arvoitusta. Mutta minähän kulutan aikaanne joutavuuksilla. Teitä huvittavat tietysti vain Osakeyhtiö Petsamon asiat, ja huvittavia ne kyllä ovatkin, nähdäkseni.
— Ja oletteko niistä nyt täysin selvillä?
— Selvilläkö? En. Täysin selville niistä on luullakseni mahdoton päästä. Mutta yhtä ja toista valaisevaa on minulla tiedossani. Tutkimuksia koskevat asiakirjat ovat tekeillä, jopa valmistumassa, mutta ne ovat ikäviä. Muutamiin seikkoihin nähden olen noudattanut äärimmäistä varovaisuutta, aivan määräyksen mukaisesti. Oletan teidän kuitenkin tällä kertaa haluavan minulta vain suusanallisia tietoja.