— Anteeksi, mutta nimeänne ei näy kataloogissa.
— Ei näykään. Kun toimitin yksinomaan laboratorio-tutkimuksia, en suotta ruvennut maksamaan lukukausimaksua, enkä lainkaan ilmoittautunut.
— Hyvä, hyvä. Ja missä olette senjälkeen oleskellut?
— Missä milloinkin. En katso olevani velvollinen vastaamaan siihen.
— Pyydän, vastatkaa.
— Viranomaisille on tullut keisarillinen määräys, joka kieltää yhdenkään ihmisen oleskelemasta millään paikkakunnalla Suomen rajojen sisällä, hänellä olematta siihen oikeutettua todistusta. Kullakin asianomaisella virkamiehellä täytyy siis olla luettelo aluepiirinsä henkilöistä. Olen jo sanonut, että en ole ollut ulkomailla. Viranomaisten asia on ilmoittaa, missä olen ollut Suomessa, minua ette kuitenkaan usko, vaikka sen sanoisinkin.
— Minulla on oikeus vaatia ilmoitus myöskin omasta suustanne.
Tiedättekö sitä?
— Tiedän. Mutta minun ei tarvitse näyttää ilmoituksiani toteen, kuten vaatimuksenne alkujaan kuului. Niiden todenperäisyyden tutkiminen on teidän asianne.
Santarmi löi nyrkkiään pöytään, että jysähti.
— Täällä ei sovi röyhkeys, ärjäsi hän. Nuorukainen ei hätkähtänyt vähääkään. Hän ei vastannut.