Nuori sankari.
Sahlessa vietti pionierikomppania yön 24 päivää vasten.
Vaikka marssista uupunut miehistö oli asettunut levolle, ei unesta tullut aluksi mitään, vaan keskustelu pyöri kiihkeänä ja sävyä nopeasti vaihdellen hyökkäyksen piirissä. Oli kysymyksessä erään etuvarustuksen hävittäminen, jonka ryssät olivat viimeaikoina rakentaneet ja josta he hävyttömällä tavalla ahdistelivat saksalaisia. Tehtävä oli uskottu I:selle jääkäripataljoonalle ja sen avuksi oli lähetetty suomalaiset pionierit.
Paavo Orri käveli yksinään tuuheiden puiden suojassa paperossia poltellen. Toverit olivat häntä pistelleet ja kiusanneet, ei kuitenkaan vakavasti, vaan hyväntahtoisen leikillisesti huomauttaneet hänelle "kaistapäisyydestä". Mutta hän ei tuntenut halua vastata heille, vaan etsi ennemmin yksinäisyyttä.
Muuan saksalainen jääkäri tuli hänen luokseen.
— Jest lii u vas spitski? kysyi hän.
— En puhu enkä ymmärrä ryssää. Mutta tulta minulla kyllä on, vastasi
Orri, antaen laatikkonsa saksalaiselle.
— Mitä? Ettekö ole suomalainen? Jääkäri 27? huudahti toinen kummastuneena, sytyttäen paperossinsa.
— Olen kyllä, senhän näette.
— Ettekö te kaikki puhu venäjää? Suomihan on venäläinen provinssi?