Vaikka Magua tiesi tämän keinon syntyneen kokonaan epäluulosta hänen suhteensa, oli hän pitävinään sitä pelkkänä kohteliaisuutena ja teki myöntävän eleen, ikäänkuin olisi ollut mielissään, kun hänen väitteensä todenmukaisuuden tulisi selvittämään tiedustelijan kaltainen taitava ampuja. Aseet laskettiin viipymättä ystävällisten vastustajain käsiin ja heitä käskettiin ampumaan yli istuvan joukon päiden erästä saviastiaa, joka sattumalta näkyi kannolla ehkä viidenkymmenen kyynärän päässä paikalta, missä he seisoivat.
Heyward hymyili itsekseen, kun hänen piti muka esiintyä metsästäjän kilpailijana, vaikka hän päättikin yhä pysyä petoksessaan, siksi kunnes saisi selon Maguan todellisista tarkoituksista. Kohottaen pyssynsä hyvin huolellisesti ja uudistaen kolme kertaa tähtäyksensä hän vihdoin laukaisi. Kuula iski puuhun pari tuumaa astiasta, ja yleinen tyytyväisyyden huudahdus ilmoitti laukausta pidettävän oivallisena taidonnäytteenä tuliluikun käyttelyssä. Haukansilmäkin nyykäytti päätään ikäänkuin sanoakseen: "Sepä kävi paremmin kuin odotinkaan." Mutta osoittamatta vähintäkään halua kilpailla menestyksellisen ampujan kanssa, seisoi hän pyssyynsä nojaten yli minuutin ajan aivan kuin kokonaan ajatuksiinsa hautautuneena. Tästä mietiskelystä herätti hänet kuitenkin se nuori intiaani, joka oli aseet tuonut ja joka nyt kosketti häntä olkapäähän sanoen tavattoman murteellisella englanninkielellä:
"Voiko kalpeanaama osata siihen?"
"Kyllä, huroni!" huudahti metsästäjä, nostaen lyhyen pyssyn oikealla kädellään ilmaan ja ravistaen sitä Maguaan päin yhtä vaivattomasti kuin se olisi ollut kevyt ruoko; "kyllä, huroni, minä osaisin sinuun nyt, eikä mikään maallinen mahti voisi sitä tekoa estää! Liihoitteleva haukka ei ole varmempi kyyhkysestään kuin minä olen tällä hetkellä sinusta, jos minä vain tahtoisin lähettää kuulan sydämeesi! Ja miksi en sitä tekisi? Miksi! — Siksi että värini periaatteet sen kieltävät ja siksi, että minä siten tuottaisin tuhon heikoille ja viattomille. Jos tunnet sellaisen olennon kuin Jumalan, niin kiitä Häntä siis sisimmässä sielussasi, sillä siihen on sinulla totisesti syytä!"
Tiedustelijan tulistuneet kasvot, kiukkuisa katse ja ikäänkuin kasvava olemus herättivät salaista kauhua kaikissa kuulijoissa. Delavarit pidättivät henkeä jännityksissään, mutta Magua, vaikka hän ei kovin paljoa luottanutkaan vihollisensa itsehillintään, pysyi yhä liikkumattomana ja tyynenä siinä, missä seisoi väkijoukon puserruksessa ikäänkuin paikalleen juurtuneena.
"Osaa siihen", penäsi jälleen nuori delavari tiedustelijan vieressä.
"Osaa mihin, hupsu! — mihin?" huudahti Haukansilmä, joka yhä heilutteli asettaan raivostuneena päänsä päällä, vaikkei hänen silmänsä enää etsinytkään Maguaa.
"Jos valkoinen mies on se soturi, joka hän väittää olevansa", sanoi vanha päällikkö, "niin osatkoon hän lähemmäs maalia!"
Tiedustelija nauroi kovaa — mikä Heywardista tuntui säikähdyttävältä kuin olisi hän kuullut jonkin yliluonnollisen äänen — sitten hän laski pyssyn raskaasti ojennetulle vasemmalle kädelleen, jolloin se laukesi ikäänkuin pelkästä töytäyksestä; mutta astian sirpaleet lentelivät ilmaan ja putoilivat joka haaralle. Melkein samassa silmänräpäyksessä kuului pyssynperän kolahdus, kun metsästäjä pudotti sen halveksien maahan.
Ensimmäinen vaikutelma niin oudosta näystä oli kaikkivoittava ihmettely. Sitten kävi matala, yhä koveneva humina läpi kansanjoukon, kunnes se lopulta paisui selviksi ääniksi, jotka ilmaisivat voimakkaan mielipiteiden vastakkaisuuden vallitsevan katsojissa. Kun toiset avonaisesti ilmaisivat ihastuksensa niin uskomattomasta taitavuudesta, oli ehdottomasti suurin osa heimoa taipuvainen luulemaan laukauksen menestystä sattuman aiheuttamaksi. Heyward ei hidastellut vahvistamasta näkökantaa, joka oli niin edullinen hänen omille tarkoituksilleen.