Hän veti Janin tuolille istumaan ja solmi esiliinan hänen eteensä.
— Ummista silmäsi — äläkä liikahda, hän käski ja juoksi omaan huoneeseensa.
Hän palasi heti ja piti kättään selän takana. Veri kuohui Janin suonissa, kun hän tunsi tytön sormien hiljaa soluvan hänen pitkissä hiuksissaan. Sitten kuuli hän klip, klip, hieman hermostunutta naurua, ja sitten taas saksien klip, klip.
— Nehän ovat hirveän pitkät, Jan! Hänen pehmeä kätensä siveli hänen partaista poskeaan. — Hui! — ja hän värisi. — Sinun täytyy ottaa tuo kasvoistasi pois. Ellet sitä tee — —
— Miksi? Jan kysäisi hermostuneesti.
Melisse painoi päänsä alas, kunnes hänen poskensa kosketti Janin poskea.
— Siksi, että se pistää, hän kuiskasi.
Melisse punastui kovin Janin yhä edelleen vaietessa, ja sakset leikkasivat entistä nopeammin.
— Minä aion kesällä tutkistella Barrensin suurta korpea, Jan selitti vihdoin ja nauroi tehdäkseen jännityksestä lopun. — Parta on suojanani kärpäsiä ja muita hyönteisiä vastaan.
— Voithan antaa sen kasvaa sitten, hän intti, meni takan ääressä olevalle kaapille ja otti esille isänsä vaahtokupin ja partaveitsen.