— Entä olitko pahoillasi, kun minä tein niin? tyttö kysyi ja katsahti
Janiin.
— Miten sinä niin luulet? toinen kysyi ja punastui vastoin tahtoaan.
— En — tiedä — Melisse vastasi hitaasti ja täytti hänen kuppinsa. —
Mitä teet tänään, Jan?
— Lähden Churchilliin. Ledoq tarvitsee muonavaroja, mutta hänellä on ansoillaan liian kiirettä tullakseen tänne.
— Saanko minä tulla mukaan?
— En luule, Melisse. On parinkymmenen kilometrin taival ja raskas kuorma.
— Hyvä. Minä olen heti valmis.
Hän kavahti pöydästä veitikkamaisin katsein ja säntäsi omaan huoneeseensa.
— Matka on aivan liian pitkä, Melisse, Jan huusi hänen jälkeensä. —
Matka on pitkä, ja minulla on raskas kuorma —
— Enkö ollut kerran mukanasi kolmekymmentä kilometriä — oh, rakas Jan — oletko nähnyt uutta ilveksennahkalakkiani?