— En minäkään, Jean myönsi ja sytytti piippunsa. — Mutta Jean de Gravoisissa on tarpeeksi lempoa saamaan hänet rikkomaan vaikka tuhat valaa sinun tähtesi, Iowakani!
Tämä katsoi häneen hellästi.
— Tytön sielu jättää hänen ruumiinsa, kun hänestä tulee rakastamansa miehen vaimo, Iowaka kuiskasi vienosti ja nojasi tummaa päätään Jeanin olkapäähän. — Näin uskoo minun kansani, Jean; ja jos minä olen antanut sieluni sinulle, miksi en rikkoisi valaa sinun tähtesi?
— Ainoastaanko minun tähteni, Iowaka?
— Ainoastaan sinun tähtesi.
— Entä jonkun ystävän tähden?
— En kenenkään muun tähden maailmassa, Jean. Sinä olet ainoa, jonka tähden minun kansani Jumala käskee uhraamaan kaikki.
— Mutta ethän sinä usko siihen Jumalaan, Iowaka?
— Välillä on parempi uskoa minun kansani Jumalaan kuin sinun, toinen vastasi hiljaa. — Minä uskoin häneen viisitoista vuotta takaperin Churchillissa. Toivoisitko minun ottavan takaisin, mitä silloin annoin sinulle?
Ilosta huudahtaen Jean painoi kasvonsa hänen pehmeää poskeaan vasten.