Elizabeth istui syrjässä neulomuksineen ja vaarinotti huvitettuna hra Darcyn ja tämän naapurin välejä. Neidin alinomaiset huomautukset kirjoittajan sirosta käsialasta, tasaisista riveistä, kirjeen pituudesta j.n.e. sekä kirjoittajan kylmäkiskoiset vastaukset olivat todella mielenkiintoista kaksinpuhelua ja vahvistivat yhä enemmän Elizabethin aikaisempaa käsitystä kummankin luonteenlaadusta.
"Kuinka mieliinsä neiti Darcy tuleekaan, kun saa tuollaisen kirjeen!"
Ei vastausta.
"Te kirjoitatte tavattoman nopeasti."
"Siinä erehdytte. Kirjoitan päinvastoin hyvin hitaasti."
"Kuinkahan paljon kirjeitä te saattekaan vuoden kuluessa panna kokoon! Ja asiakirjeitä niiden joukossa — huu! Minua ihan puistattaa ajatellessani asiakirjeitä."
"Sittenpä on onneksi, että niiden kirjoittaminen lankee minun osakseni eikä teidän."
"Mainitkaapa sisarellenne, kuinka kovasti minä ikävöin saada tavata häntä."
"Siitä pyynnöstänne jo kerran mainitsin."
"Pelkään, että te ette pidä kynästänne. Antakaas kun minä teroitan sen.
Minä olen mainion näppärä teroittamaan kyniä."[11]