KYLÄ

Äärellä virran verkkaan vierivän sijaitsi kylä, kahden puolen uomaa hopeista, joka loivaan polvitellen ruisvainioita halkoi kohden merta. Vauraimmat kylän talot äyräiltään toisiaan töllisteli yli virran, sen kalvoon kuvastellen vanhaa aikaa korkeista päädyistään ja parvistaan. Ylinnä muita puunsi Pankari, pönäkkänä kuin rikas lautamies, ja vastapäätä alavampaa rantaa reunusti lesken harmaa Vanhatalo.

Vaan kirkonkylän suurellisten takaa näkyivät talot vähäväkisempäin, tunkien umpimähkään toisiansa rykelmään aittain, navettain ja hyyskäin. Alemma yhä painui katot, kunnes laidoiltaan kylä päättyi lätteihin. Lakeus alkoi, viljan valtakunta, tuo tähkämeri, joka tasaisena merestä jatkui vuoriin kaukaisiin, ja jonka leikkasi vain virran vyö ja rikkoi niityt, ladot, tuulimyllyt.

Jos sieltä kylää kohden katseen loit, näit kirkon keskeltä sen korkenevan, hartaana kaikkiin suuntiin silmäillen maailman vehreätä seurakuntaa. Se luona sillan huomaan äidilliseen molemmat kylän puolet sulki, niinkuin parveksi poikueensa kerää ankka väkäiseen retkeen elon ulapalla. Ja niinkuin tutun kaakotuksen ääni sen kello kaikui lakeuden rauhaan, julistain julki tapahtumat kaikki. Se soitti hautajaisiin sekä häihin, se lepopäivät soitti, hetket työn, olipa Kyntteli: käy lannanvetoon — tai Mikko: teurastus ja pernannosto — Se soitti heinäpoudat, elonkorjuut ja kylvöt, lemmenhetket, talvipuhteet.

Ajoista ammoisista toisillensa nuo vastarannat vihankaunaa kantoi, ja virta oli este talvisinkin, etenkin kosioihin kulkeville. »Hoi, kirkonhiiret, tytöistäkö puute on teillä, jotka sillan rakensitte? — niin, niin, se näytti olleen teille tarpeen…» »Suu tukkoon, pakanat, on oma syynne, jos tyttönne luo kristittyjen kaipaa: on meillä paikat paremmat kuin teillä!» Niin jatkui kiista, mutta joka vuosi toi myötään kahden viikon ajan, jolloin lujasti kylän pojat yhteen liittyi. Keväällä, lähdettyä viime jäiden, kun virta tulvien ja vinhaan vieri, toi tukinuitto kylään painajaisen. Se oli kurjaa aikaa poliisille, taloihin juosta sai hän yhtenään kokoomaan nyrkkimiestä miehuullista, ja koiranunta öisin nukkuivat tytärten isät, kunniastaan kiivaat.