KEIKKANEN. Mitenkä? Kyllä hän ainakin äsken — — —
SIRKKUNEN. Ei se ymmärrä muuta kuin merkkejä — — se on juuri sellainen pölkkypää, jonkalaisia jo silloin sanoitte täällä olevan. — —
KEIKKANEN (nauraen). No, sanoinko ma väärin?
JAAKKO (hämmästyen). Oo!
KEIKKANEN. Mutta — kuinka minä vielä tapaan teidät täällä?
SIRKKUNEN. Minä tahdoin varmoja tietoja! Mutta kuinka näen minä vielä teidät — — —
KEIKKANEN (hämillään). No — — min'en olisi tahtonut, — — Vaan isäni — — morsiameni kotoperun tähden — — —
SIRKKUNEN (hyvin kovaa). Te olette siis täällä perinnön vuoksi?
JAAKKO (kuin ennen). Oo!
SIRKKUNEN. Minulle on nyt aivan selvä — toden totta — — ei mitään — muuta, kuin että sain oivat rukkaset. — — Vaan ihmiset täällä ovat juuri semmoisia, kuin? — — —